Tänään olessamme Doron kanssa päivälenkillä tutuksi tulleilla poluilla, tapahtui jotakin kamalaa.
Doro oli välillä irti kuten yleensäkin. Tähän asti se on tullut kutsusta luokse aina nätisti (Namit!), mutta tänään jokin herätti alkukantaiset vaistot ja sulki samalla korvat. Polun vierellä nimittäin on joki, joka on kyllä jäässä, mutta yhdessä kohtaa on sula paikka jossa uiskentelee sorsia. Menomatkalla ohittaessamme kyseisen paikan, Doro kyllä rekisteröi linnut, muttei kiinnostunut niistä sen enenpää.
Mutta...palatessamme samaa reittiä takaisin Doro pinkaisi sorsien luokse raivokkaasti ja yksi onneton siivekäs ei kerennyt lentoon muiden lailla, vaan jäi armottoman petoni hampaisiin. Huusin ääneni käheäksi, heittelin lumipalloja, juoksin eri suuntiin, viskoin nameja - Ei mitään vaikutusta. Huoli hädissään kaakattavasta sorsasta ja ennen kaikkea Dorosta, joka saalisti hyisessä vedessä ja välillä rätisevällä jäällä oli suuri.
Kun sorsa oli ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen painunut uppeluksiin, sain vihdoin kuuroutuneen koirani kiinni.
Lopputulos: Yksi kuollut (Toivottavasti) sorsalintu, yksi hyvin järkyttynyt emäntä ja yksi kappale tilattua kenttähihnaa
( http://www.zooplus.fi/shop/koirat/hihnat/toiminnalliset/195723 ).
HUH.

Peto