Doro kävi tänään höyryämässä koirakoulu Kompassin tiloissa pentutapaamisessa. Isovillakoirista paikalle saapuivat myös Windy ja Bella.

Palatessa pyörähdimme vielä koirapuistossa.

Ympäri mennään...

...ja yhteen tullaan

Pesin ja föönasin eilen Doron. Ilmeisesti se on päässyt livahtamaan tänään sekä aamupala, että lounasaikaan pöydän alle vaanimaan sottapytyltämme tipahtelevia ruokia. Paikallistin nimittäin juuri pääkarvoista n. lusikallisen kaurapuuroa, palan tomaattia ja pari pastakikkaretta. Hmm eikö villakoira olekin kauneimmillaan erittäin lyhyessä karvassa, onhan? :D

Mimmi-sisko saapui junan tuomana torstaina kyläilemään. Päättäväisesti neitokainen suunnisti taas heti oikealle ovelle ja leikit saivat alkaa :)

Koirapuistossa.

Sunnuntaina ajelimme Pukinmäkeen tapaamaan villakoiratuttuja. Pari tuntia hurahti helposti seuratessa näiden mainioiden otusten leikkiä.

Sukulaisista Caro-veljen lisäksi iloksemme tuli myös Frodo-iskä, joka jaksoi hienosti jälkikasvunsa toilailuja :)

"Sullahan oli niitä nameja, muistini ja nenäni toimivat vieläkin erinomaisesti"

Caro, Rio ja Ico vaudissa.

Tänään aamutuimaan starttasimme auton kohti Helsingin koirauimalaa. Mimmi paineli heti veteen noutohommiin ja Dorokin pääsi vauhtiin uimaopettajan avustettua alkuun.

Doron uimatyylillä kastuu kaikki kymmenen metrin säteellä :)

"Tassut alas!"

Tytöillä oli kyllä niin mukavaa, että taidamme käydä toistekin :)

Tänään olessamme Doron kanssa päivälenkillä tutuksi tulleilla poluilla, tapahtui jotakin kamalaa.
Doro oli välillä irti kuten yleensäkin. Tähän asti se on tullut kutsusta luokse aina nätisti (Namit!), mutta tänään jokin herätti alkukantaiset vaistot ja sulki samalla korvat. Polun vierellä nimittäin on joki, joka on kyllä jäässä, mutta yhdessä kohtaa on sula paikka jossa uiskentelee sorsia. Menomatkalla ohittaessamme kyseisen paikan, Doro kyllä rekisteröi linnut, muttei kiinnostunut niistä sen enenpää.
Mutta...palatessamme samaa reittiä takaisin Doro pinkaisi sorsien luokse raivokkaasti ja yksi onneton siivekäs ei kerennyt lentoon muiden lailla, vaan jäi armottoman petoni hampaisiin. Huusin ääneni käheäksi, heittelin lumipalloja, juoksin eri suuntiin, viskoin nameja - Ei mitään vaikutusta. Huoli hädissään kaakattavasta sorsasta ja ennen kaikkea Dorosta, joka saalisti hyisessä vedessä ja välillä rätisevällä jäällä oli suuri.
Kun sorsa oli ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen painunut uppeluksiin, sain vihdoin kuuroutuneen koirani kiinni.
Lopputulos: Yksi kuollut (Toivottavasti) sorsalintu, yksi hyvin järkyttynyt emäntä ja yksi kappale tilattua kenttähihnaa
( http://www.zooplus.fi/shop/koirat/hihnat/toiminnalliset/195723 ).
HUH.

Peto